asunnossamme on tehty todella persoonallisesti. Muutamaan otteeseen olemme Isännän kanssa todenneet, etteivät menisi viritykset läpi suomalaisesta kuntotarkastuksesta... Eilen saimme jälleen tuntumaa asunnon kummallisuuksiin.

Aamulla herätessä totesin, etteivät keittiön astiakaapin virkaa toimittavan kaapin pohjaan kiinnitetyt halogeenivalot toimi. Valoja on neljä, joten eivät ne yleensä "kärähdä" kaikki yhtä aikaa. Usein kylläkin, kiitos hollantilaisen jostain syystä virtapiikkisen sähköntoimituksen. Iltapäivällä asiaa tutkiessamme tutustuimme lähemmin keittiön valojen virityksiin. Keittiön valoja varten on yksi katkaisija seinässä, siitä säädetään kaapin pohjassa olevia valoja. Lisäksi keittiössä on liesikupu, jossa on oma valo ja katkaisin. Kattovalolle on paikka, mutta sinne ei ole johdettu sähköä - tai ainakaan kattovalon johtoihin kiinnittämämme valaisin ei toiminut (ilmeisesti siksi, koska sähkö on johdettu halogeenivalojen käyttöön)...

Keittiön vieressä on huone, jossa on pyykinpesukone ja tilaa muun muassa pesuaineille ja imurille. Sieltä löysimme pistorasian, johon menee johto seinässä olevasta katkaisijasta - jolla siis ohjataan halogeenivaloja. Katkaisijaan yhdistetty pistorasia on kuvassa ylhäällä. Halogeenivalojen johto (pistoke pistorasiaa lähinnä) on nyt irti, kun ei ole tietoa missä vika on - katkaisijassa, pistorasiassa vai jossain siinä välillä. Valoissa on muuntaja, joka on sijoitettu kaapin päälle. Siellä ei näkyvää vikaa ollut.

Ylhäältä roikkuva, mustalla jatkojohdolla alempana olevaan pistorasiaan yhdistetty johto on liesikuvun johto. Sitä ei kannata laittaa katkaisijaan yhdistettyyn pistorasiaan, koska se syttyisi silloin aina katkaisijasta painettaessa. Kuvussa on parempi olla oma katkaisija.

Alemmat pistorasiat ovat pyykinpesukoneelle ja -kuivaimelle.

Miksihän muuten melkein koko asunnon sähköt on laitettu saman automaattisulakkeen alle? Minulle kävisi paremmin järkeen, että yksi tai kaksi huonetta olisi samassa, mutta että melkein kaikki pitää sammuttaa, kun jotain testaa (kuten tässä tapauksessa)... Hm hm. Mutta enpä olekaan asiantuntija. Varsinkaan hollantilainen asiantuntija.

- Emäntä -

Pilvet ovat olleet tänään matalalla. Silloin tällöin salamoi. Kummallinen, vähän pelottava sää...

Sain joku aika sitten päähäni etsiä itselleni uuden työpöydän. Edellinen ei ole ollut käytännöllinen enää pitkään aikaan. Tuoli minulla on, pöytä vain puuttuu. Ja pöydän kanssa tarvitsen laatikoston, jossa on tarpeeksi tilaa kaikenlaiselle harrastustavaralle (tuskin muuten riittää yksi laatikosto, mutta yhdestä voi aloittaa).

Aloitin etsinnän verkossa, tietysti, koska se on helpointa. Vaikka tiesin, ettei tässä maassa läheskään kaikki ole siellä. Ainut paikka, josta löysin jollain tavalla soveltuvan pöydän (levy ja jalat erikseen) oli maailmanlaajuisesti tunnettu ruotsalainen kodinsisustusliike. Nimi jääköön mainitsematta - kukin tykönään arvelkoon, mistä yrityksestä kenties on kysymys... ;-)

Jouduin sinnekin tekemään reissun pariin otteeseen, koska ensin valitsemani pöytälevy ei ollut sopiva. Keittiöosastolta löytyi onneksi parempi... Olen valikoiva asiakas ilmeisesti. Haluan laatua, mutten suostu maksamaan tuhottomasti. Tuotteen loppukäsittelyn voin sen sijaan hyvin tehdä itse kotona.

Nyt minulla on siis pöytä, jonka levyn hioin ja öljysin itse ja johon porasin reiät jaloille. Tadaa! *levittelee käsiä esittelevästi*

Se laatikosto onkin sitten ihan toinen juttu. Sitä ei vaikuttaisi Hollannista löytyvän. Ei niin korkeaa kuin haluan, pulittamatta siitä 200-300 euroa. Joudun siis tilaamaan sen jostain, todennäköisesti Saksasta. Siellähän niitä puutöitä tehdään...

Hollannissa kodinsisustus on suosittu harrastus. Jos etsii täältä sohvaa, sellaisen kyllä löytää helposti (meillä onkin itse asiassa suunnitelmissa ennen Suomeen paluuta hankkia uusi sohva). Samoin kaikenlaisia koriste-esineitä on paljon, kuten niiden esillelaittoa varten tarkoitettuja hyllyjäkin. Mutta kodin toimistokalusteita ei tunnu löytyvän oikein mistään. Ilmeisesti kodin toimisto käsitetään täällä pöydäksi ja tietokoneeksi, lisänä älypuhelin. Ilman papereita. Paha kyllä tämä ei muuta sitä, että minä tarvitsen sen laatikoston :-)

Ja erona Suomeen sisustusliikkeissä huomaa minusta selkeästi sen, että hollantilaiset ovat tottuneet sisustamaan isoja asuntoja. Siitä huolimatta, että maa on paikoin ihmisiä täyteen ahdettu, asunnot ovat isompia kuin Helsingissä - niissä on tilaa niille koriste-esinehyllyillle.

Ja kun noista puhdetöistä kerron, ihan toinen juttu onkin sitten riippumaton telineen huolto. Hyvää kuntoilua :-DD Rotterdamin happosateet eivät ole olleet telineelle ollenkaan hyväksi ja se oli muuttunut aivan harmaaksi. Alunperin puu oli punertavan ruskeaa, nyt siis aivan harmaata - paitsi niistä kohdista, joista se oli vihreää sammalen takia. Aivan oikein, telineessä kasvoi sammalta. Tuuli ja sade tuovat parvekkeelle hiekkaa ja multaa, joten siellä viihtyy tietysti myös sammal.

Hioin telineenkin puhtaaksi ja öljysin osat - tai oikeastaan työ on vielä kesken, koska se vie aikaa. Osien irrottaminen toisistaan oli homma jo sinänsä ruosteisten ruuvien takia, hiominen pölyistä puuhaa ja öljyäminen se helpoin osuus - viuh vauh ja kuivumisen odottelua.

Ja kuten kuvasta näkyy, rautasahalla on vielä hommia ennen kuin kaikki ruuvit on irrotettu... Päällimmäinen osa on hiottu ja öljytty, alimmainen vielä odottaa käsittelyä. Ero on iso - huolto tekee ihmeitä... :-D

- Emäntä -

on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi tai neljänneksi (riippuen laskutavasta) suurin satama. Sen historia on vähintään yhtä komea kuin luvut, jotka kuvaavat sen kautta kulkevien tavaroiden määrää. Historia alkaa 1400-luvulta, joilloin ensimmäistä Maas-joen suiston osaa alettiin rakentaa satamaksi. Nyt se ensimmäinen sataman osa on keskellä kaupunkia (kuvassa punaisella merkitty). Kuvan värillinen alue on noin 60 kilometrin mittainen päästä toiseen.

Oude Haven (suom vanha satama) on suosittua ravintola-aluetta. Siellä on myös telakka, jossa korjataan laivoja perinteisillä menetelmillä - Oude Haven on siis edelleen satama.

Me asumme joen suistosta 1800-1900-lukujen aikana (purppura) muokatulla alueella. Joka muuten on merenpinnan yläpuolella, toisin kuin  iso osa Hollannista.

Vanhan satama-alueen, kuten lähes koko muunkin kaupungin, tuhosi kuitenkin Toinen Maailmansota. Kaupunki pommitettiin sodan aikana lähes maan tasalle.

Sodan jälkeen satama-alueen laajennusta on toki jatkettu, koska liikenne satamassa tuntuu vain kasvavan. Amsterdamin satamakin on Euroopan kymmenen suurimman sataman joukossa, mutta Rotterdamin sataman kautta kulkee huomattavasti enemmän tavaraa.

Isännän työpaikka on Maasvlaktessa, kartan oranssilla alueella. Uloin alue, Maasvlakte 2, on vasta rakenteilla. Kävimme taannoin katselemassa paikkoja satamassa. Tässä kuvia sieltä.

Uuden satama-alueen meren pinnalla näkyvä osa on nyt hiekkaa. Ja koska rakennus on käynnissä, paljon isoja koneita. Hiekan alla onkin sitten monimutkainen putkisto- ja tukiverkosto.

Satama-alue on teollisuusaluetta, jossa oli tehdas tehtaan perään. Tässä kemian laitos, joks kimalteli hienosti auringossa...

Koko ajan eri puolilla rakennetaan lisää. Ilmeisesti joku tarvitsee lisää sähköä, koska voimalan viereen on valmistumassa toinen, isompi.

Maasvlaktessa on myös kahvila, jossa kerrotaan paikan historiasta ja tulevaisuudesta. Kahvilan parkkipaikka on reunustettu sataman rakennustöissä käytetyillä välineillä. Kuvassa pumppu (en tiedä miten lie toiminut, mutta taulussa lukee niin...)

Konttisatamassa on konttipinoja loputtoman oloisesti ja samoin laivoja... Kontteja nostellaan tauotta laivoihin ja niistä pois.

Satamassa on tietysti myös telakoita. Tässä hienosti vinoon kuvattu upotettava laivan korjaustelakka. Telakan rakenteet täytetään vedellä, se uppoaa ja laiva voidaan siirtää sen päälle - ja sitten nostaa ylös vedestä korjattavaksi. Tuollaisia oli eri kokoisia. (Kuvauksen kohde on vinossa siksi, että kuvatessani oli kova tuuli, satoi ja kaiken lisäksi olin itse keikkuvassa laivassa.)

Ja Rotterdamissa on muuten Maritiem Museum, jossa pääsee tutustumaan muun muassa sataman historiaan. Mikäpä satamakaupunki tämä olisi ilman paria merimuseota... Kävin pari viikkoa sitten katsomassa museon näyttelyitä ja voin suositella niitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Paikka ei ollut ollenkaan niin tylsä kuin etukäteen ajattelin ;-D

Ja muuten, sataman lähellä olevat rauhalliset pikkukylät ja kaupungit ovat täällä suosittua asuinaluetta. Niissä asuu paljon sataman tuhansista ja tuhansista työntekijöistä. Ja näitä pikkukyliä on sataman läheisyydessä m o n t a.

- Emäntä -

"kasvaa" täällä. Olen törmännyt ajan mittaan sekä taideteoksiin että ihmisiin, jotka ovat hymyilyttäneet ja ihmetyttäneet. Esittelen muutaman.

Amsterdamissa on kesäisin katutaiteilijoita. Samalla aukiolla seisoi nurinpäin käännettyjen laatikoiden päällä muun muassa ihmissusia, drakula, gorilloja ja tämä kullattu mies. Vieressä olleesta tulitaiteilijasta en saanut kuvaa, koska katselijajoukko oli niin sankka...

Amsterdamin metron seinät on peitetty kauttaaltaan värikkäällä paperilla. Silloin niihin ei piirrellä, oletan. Sekä Amsterdamissa että Rotterdamissa metrotunnelien seinät on maalattu täyteen graffiteja (siis ne osat, joihin ei ole vapaata pääsyä).

Muutama viikko sitten Rotterdamin katukuvaan ilmestyivät nämä hevoset. Jos ymmärsin netistä oikein, ne on tehty eri taiteilijoiden toimesta ennakoiden lähestyvää CHIO:ia (hevoskilpailua). Hevosia on eri puolilla kaupunkia, kaikki eri näköisiä. Isännän työpaikan kaupunginosakin on saanut nimikkohevosen :-)

Tämän paikan ohi kulkiessa mietin aina Abbaa ja tulee nälkä...

...sitten kun katson tarkemmin, kuljen edelleen vain ohi. Jotenkin en osaa luottaa ravintolaan, joka on rakennettu konteista ja jossa on telttakatto. Ehkä se olen vain minä... Mutta vaikea kuvitella, että tuolla sisällä olisi lämmin talvella.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - jouluaiheinen patsas Rotterdamin keskustasta, Eendrachtspleinilta (näkyy muuten ainakin googlen katselimella...). Patsas on herättänyt keskustelua täällä, koska hahmon kannattelema esine ei näytä joulukuuselta, vaan joltain ihan muulta... Patsasta pidetään perverssinä. Mutta sinne se on jäänyt, keskelle kaupunkia.

- Emäntä -

kunhan sitä tekee silloin kun on aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja saavuttaa tavoitteensa. Ruokasooda-asiassa näin ei käynyt - en sitten löytänyt soodaa Tokosta (katso edellinen kirjoitus). Marokkolaisilla sitä varmaan on myynnisä jossain ruokakaupoissaan, siellä voisin käydä kysymässä seuraavaksi...

Mutta siitä matkustelusta. Muistan nimittäin edelleen niin kirkkaasti sen, kun ennen töihin menoa selvittelin sairausvakuutusasioitani täällä... Kerroin aiemminkin, että Hollannissa on vaihtoehtona yksityinen sosiaalivakuutus, joka kattaa sairaanhoidon ja osan lääkkeistä (vähän samaan tapaan kuin Suomen Kela). Sitten myöhemmin selvisi, että se ei ole vapaaehtoinen - täällä on virasto, joka valvoo, että kaikilla yli kolme kuukautta maassa oleskelevilla on vakuutus.

Sain kirjeen sieltä virastosta - ja kun tämä on lyhenteiden ja kirjainyhdistelmien maa, sitä kutsutaan CVZ:ksi (hollanniksi College Voor Zorgverzekeringen). Nettisivulla CVZ määritellään "hallituksen organisaatioksi, joka valvoo, että kaikilla on vakuutus ja että vakuutetut saavat tarvittavan hoidon". Nettisivut ovat siitä hyödylliset, että siellä on yleistä tietoa hollantilaisesta sairausvakuutusjärjestelmästä - myös englanniksi.

Saamassani kirjeessä oli sanottiin, että minun on otettava vakuutus, ja että jos en niin tee, joudun maksamaan kolmen kuukauden päästä ja taas uudelleen kuuden kuukauden päästä muutaman sata euroa. Paitsi jos olen sitä tai tätä (kirjeessä oli esimerkkejä poikkeuksista - esimerkiksi jos asun suurimaan osan ajasta ulkomailla tms.). Nooooh, minähän aloin selvittää, mihin pitäisi ottaa yhteyttä asian selvittämiseksi. Minullahan oli edelleen Kelan paperit, joissa lukee, että kuulun koko tämän komennuksen (hollannissaoloajan) Suomen sosiaaliturvaan.

Tiesin nimittäin paikan, jossa vakuutusasioita yleensä selvitellään, eikä se ole tuo CVZ. Minun ohjattiinkin juuri sinne, SVB:een (Sociale Verzekeringsbank eli sosiaalivakuutuspankki). Kävin sitten siellä - olin jo oppinut, että puhelinkeskustelut eivät yleensä tuota tulosta, koska hollantilaiset eivät saa selvää nimestäni, joka on liian vaikea... Sieltä minut kuitenkin ohjattiin CVZ:iin, jonka lähin toimipaikka on Amsterdam. En hermostunut, koska sattumalta olin muissa asioissa menossa Amsterdamiin seuraavana päivänä.

Kävin sitten sielläkin. Matkustin toimistolle kaupungin keskustalta metrolla parikymmentä minuuttia. Ja siellä kuulin, että jokaisella, joka asuu Hollannissa, pitää olla vakuutus. Tiesin, että he ovat tässä asiassa väärässä, mutta minkäs tein, kun en tiennyt, mitä lomaketta olisi pitänyt pyytää enkä edelleenkään ollut varma olinko oikeassa paikassa.

Seuraavaksi kysyin Isännältä, voisiko hänen työpaikkansa auttaa asian selvittämisessä. Heillä on kuitenkin siellä kaikki tarvittavat paperit, myös ne Kelan paperit. Vaikka toimistohenkilöstö Isännän työpaikalla ei olekaan innokasta auttamaan expatteja, he kuitenkin joutuivat sen tekemään, koska kävi ilmi, että muutkin olivat vastaanottaneet saman kirjeen kuin minä. Siispä sain Isännän työpaikan kautta täytettäväksi lomakkeen - joka muuten oli SVB:n lomake! (ei mitään yllättävää siinä, että sain sieltä vain väärää tietoa...) - ja jonka he sitten postittivat joidenkin liitteiden kanssa jonnekin.

Ja myöhemin isännälle tuli vielä vahvistus siitä, että hänkään ei kuulu Hollannin sosiaaliturvaan.

Tuon asian ollessa kesken kyllä ahdisti. Silloin mietin, että vaikka tiedän, että minulla on kaikki asiat kunnossa ja olemassa kaikki tarvittavat paperit, siltikin ahdistaa. Ja viranomaiset kyselevät. Entäs sitten niillä, joilla ei ole? Pakolaisilla vaikka.

Silti olen sitä mieltä, että on hyvä, että täällä on kaikki lomakkeet vain hollanniksi. Kieltä on pakko opetella. Sama linja voisi olla Suomessakin. Eihän Suomen virallinen kieli ole englanti tai arabia tai somalia...

- Emäntä -

etsintä tuotti tulosta, parin päivän etsiskelyn jälkeen...

Suomessa on paljon liikkeitä, joissa myydään kaikkea jauhoista talvikenkiin ja makuupusseihin. Täällä on Suomea enemmän erikoisliikkeitä ja tietyn asian löytääksen on toisinaan vain tiedettävä mihin mennä. Suurin osa tuotteista on toki helposti löydettävissä, leivät leipäkaupassa ja kalat kalakaupassa. Toisaalta on tuotteita, joita tässä kulttuurissa ei käytetä paljon, tai joiden pääkäyttötarkoitus on erilainen kuin Suomessa ja niiden löytäminen täältä vie välillä hetken aikaa.

Yleensä etsintäni alkaa siitä, että selvitän, millä nimellä kyseistä tuotetta kutsutaan täällä. Tällä kertaa oli kyseessä tuote, jota myytiin ihan sen omalla nimellä, ilman kauppanimeä, joten helppo tapaus :-)

Ruokasooda on hollanniksi zuiveringszout. Sen löytäminen on hankalaa siksi, että jos hollantilainen leipoo, hän leipoo makeaa. Jos on siinäkin voimakkaasti painottunut, koska kovinkaan moni ei leivo - täällä on niin helppo löytää kaikenlaista valmiina. Niille hollantilaisille, jotka leipovat, on kaupoissa tarjolla leivinjauhetta. Sitä myydään yleisesti joka paikassa. Mutta suolaisiin ruokiin tarkoitettua soodaa sen sijaan ei.

Selvittelin soodan mahdollista sijaintia useammalla internethaulla. Soodallahan on noin yleisesti ajatellen vaikka mitä käyttötarkoituksia: sitä käytetään ruoanlaiton lisäksi muun muassa hampaiden valkaisussa ja siivouksessa - en siis tiennyt varmasti mistä sitä pitäisi etsiä. Löysinkin siivousohjeita erään ruokakaupan sivuilta. Mistään ei kuitenkaan näkynyt, myydäänkö kyseisessä kaupassa soodaa.

Erinäisiä keskustelupalstoja kahlattuani tulin siihen tulokseen, että lähdenpä Etosiin. Se on kosmetiikkamyymäläketju, jonka valikoimissa soodaa pitäisi olla. Ja haa, olihan siellä! Mahalääkehyllyssä, tiskin takana...

Mutta koska tarvitsen hieman enemmän kuin 100 gramman paketit voivat tarjota, tein lisää tutkimustyötä. Menen huomenna käymään Tokossa, jossa pitäisi olla isompia paketteja. Tarina jatkuu...

- Emäntä -

huipentui eilen. Olimme siellä. 

Olen nähnyt Helsingin Pride -kulkueen lähdön pari vuotta sitten. Täytyy todeta, että ei tätä oikein voi siihen edes verrata... Sama tarkoitus, täysin eri puitteet. Jos lait olisivat samankaltaiset, ehkä...? En tiedä.

Amsterdamin Gay Pride on yksi vuoden tapahtumista. Niistä, joihin osallistuu tuhansia ja tuhansia ihmisiä, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Toki kaupungissa näkyi paljon samaa sukupuolta olevia pareja, mutta yhtä paljon eri sukupuolta olevia. Erikoisen päivän huomasi lähinnä siitä, että ihmiset olivat pukeutuneet vaaleanpunaiseen :-))

Oli T-paitoja, stetsoneita, ruusun terälehtiä (joo, niitä myytiin katujen varsilla...), leitä ja muita hörsellyksiä. Sekä sateenkaarilippuja, viirejä ja ilmapallokoristeita.

Ja tietysti asiaankuluvaa kovalla soitettua eurohumppaa eri puolilla kaupunkia.

Päivän näkyvin tapahtuma on kanaaleissa puksuttava venekulkue, johon osallistuu en tiedä kuinka monta eri venekuntaa, jotka edustavat yrityksiä, poliittisia puolueita ja erilaisia muita ryhmiä.

Hollannin rautateiden (NS) vene. Kyljessä lukee "Jokainen on tervetullut". Suomalaisena minulle tuli erikoisia mielikuvia kelta-sinisiin pukeutuneista rautateiden sateenkaari-ihmisistä...

Monessa veneessä oli jotain ilmatäytteisiä fallossymboleita, kuten tässä Hollannin Vihreillä (GroenLinks).

Tässä lisää niitä pallukoita ja torneja (katso kuvan takaosaa). Joka sillan kohdalla ilmaa piti tietysti puhaltaa ulos ja torni kaataa, ettei se ottanut kiinni - siltojen alla ei usein ole paljonkaan tilaa.

Niin joo, noita ihmisiä oli noin paljon joka paikassa, tietysti.

Tunnelma oli hyvä, vaikka hollantilaiseen tapaan välillä satoikin kaatamalla. Enpä usko, että se veneilijöiden tunteita viilensi :-)

- emäntä -

muutaman päivän päästä. Pakkaamme itsemme, koiran ja tavarat autoon ja ajamme kuutisensataa kilometriä Saksan Travemündeen, josta lähtee lautta Helsinkiin.

Automatkasta tulee mieleeni, että toivottaisin helsinkiläiset autoilijat tervetulleiksi tänne oppimaan vetoketjuliikennettä. Helsingissä ajaessa huomaa eron liikennekäyttäytymisessä verrattuna nykyiseen kotipaikkaamme, Euroopan tiheimmin asuttuun seutuun. Helsingissähän monilla autoilijoilla tuntuu olevan periaatteena "Tähänhän väliinhän ei kukaan tule". Ei muuten toimisi täällä. Kun ruuhkia on päivittäin, ja kymmenen kilometrin matka moottoritiellä voi kestää tunnin (normaalikäytäntö ruuhka-aikoina tietyillä teillä). Liittymän kohdalla voi myös olla kuusikin kaistaa yhteen suuntaan,  tai kaksi liittymää samassa kohdassa - toinen oikealla, toinen vasemmalla puolella. Toisia autoilijoita on väistettävä, muuten liikenne ei toimi.

Toki hollantilaisilla on huonot tapansa liikenteessä. Esimerkiksi se aiheuttaa ruuhkia, kun autoilijat ajavat suljetun kaistan loppuun ja tunkevat sitten avoimelle kaistalle muiden joukkoon. Samassa jonossa ajaessa liikenne kulkisi nopeammin. Toinen kummallinen ruuhkia aiheuttava asia ovat pienen peltivaurion takia suljettavat moottoriteiden kaistat. Ymmärtäisin kaistan sulkemisen jos on isompi onnettomuus kyseessä, mutta kun autolla voisi vielä hyvin ajaa ja siirtää se niin pois muiden tieltä, miksi kaista pitää sulkea...

Amsterdamin kehätiet ovat Euroopan ruuhkaisimmat tiet. Jos siis liikut sielläpäin, mene ihmeessä junalla :-) Se ei maksakaan niin paljon (varsinkaan jos yksin liikkuu).

Ja Helsingissä ei muuten ole ruuhkia. Ei jos katsoo Keski-Euroopan näkövinkkelistä. Naurattaa ajatuskin... ;-DD

- Emäntä -

lähteä Amsterdamiin asioille. Muistin onneksi ajoissa, että viime ja tällä viikolla julkisen liikenteen työntekijät neuvottelivat edelleen johtonsa kanssa työehdoistaan ja päätyivät jälleen kerran olemaan lyhyessä lakossa.

Täällä lait ovat erilaiset kuin Suomessa - ne mahdollistavat työtaistelutkin eri tavalla. Tänään on tämän vuoden neljäs päivä, kun Rotterdamin julkinen liikenne seisoo osan päivää. Tänään on kuitenkin siitä erilainen päivä, että sama tapahtuu samaan aikaan myös Amsterdamissa ja Haagissa. Uutisessa lukee, että junalla pääsee, muttei busseilla, ratikoilla tai metrolla.

Mistä sitten taistellaan? Siitäpä tietysti, että julkista liikennettä ollaan yksityistämässä ja henkilöstö on sitä vastaan.

Ainakin julkisilla liikkuessa on tänä vuonna oppinut yhden sanan: staking (lakko). Kun sen näkee viestikentässä, josta näkee odottamansa välineen tuloajankin, voi huokaista, että joko taas ;-)

- Emäntä -

ovat minusta mielenkiintoinen juttu. Minulla on niistä vain toisenkäden tietoa, mutta koska sain sen luotettavasta lähteestä, uskallan kertoa eteenpäin :-)

Hääperinteet ovat osittain erilaiset kuin Suomessa. Eroja on tietysti jo siinä, että täällä hääpari voi olla samaa sukupuolta. Sen lisäksi vierasjärjestelyt poikkeavat usein suomalaisista.

Vihkiminen suoritetaan aina kaupungintalolla. Uskonnolla ei käsittääkseni ole häissä niin suurta roolia kuin Suomessa. Perinteisesti hollantilaiset ovat joko katolisia tai kalvinisteja.Toki maahan on muuttanut myös paljon muslimeja ja muidenkin uskontojen edustajia.

Vieraita häissä on usein paljon, mutta eri aikoina. Eri vieraat kutsutaan vihkimistilaisuuteen, sen jälkeiseen drinkkitilaisuuteen ja lopulta aterian sisältävään iltajuhlaan. Toki lähisukulaiset ja ystävät usein osallistuvat kaikkiin kolmeen, kun taas työtoverit usein kutsutaan vain viinille ennen iltajuhlaa. Hääpari voi asettaa vieraat eri kategirioihin sen mukaan, kenet haluaa minkinlaiseen tilaisuuteen kutsua. Ja koska drinkkitialisuus ja iltajuhla on helpointa pitää samassa paikassa, juomien juomisen jälkeen joku juhlan järjestelijöistä nousee puhujan paikalle ja pyytää niitä vieraita poistumaan, joita ei ole kutsuttu iltajuhlaan.

Kaikki hollantilaiset parit eivät mene naimisiin. Jos olen ymmärtänyt oikein, ennen naimisiin menoa on todistettava olevansa naimaton (siis paperilla). Ja avioliittoon pääseminen vaatii täällä muutekin paljon paperitöitä... :-)

---

Moni kahden kansalaisuuden pari on myös naimaton täällä siitä syystä, että naimisiin menon jälkeen yhteistä lasta sitoisivat Hollannin lait paljon enemmän kuin silloin jos pari pysyy naimattomana. Tällaisten vanhempien lapsi saa kahden maan kansalaisuuden, mutta avioliitossa olevien vanhempien erotessa joutuisi jäämään silti Hollantiin asumaan. Jos taas vanhemmat eivät ole naimisissa, lapsi voisi lähteä toisen vanhempansa mukana pois maasta.

Kannattaa myös muistaa, että sillä toisella vanhemmalla ei välttämättä ole oleskelulupaa Hollannissa. Tänne pääsee Euroopan ulkopuolelta vain turistiviisumilla niin kauan, kunnes on suorittanut tietyt kokeet, joita varten pitään esimerkiksi osata kieltä melko hyvin. Ja tässä asiassa ei ole poikkeuksia. Täällä on siis äitejä, joiden lapsilla on hollannin kansalaisuus (koska lapsilla on hollantilainen isä ja koska lapset ovat syntyneet täällä) , mutta joilla itsellään ei ole.

- Emäntä -

P.S. Hyvää Juhannusta kaikille - pitäähän näitä juhlajuttuja juhlapäivinä ajatella :-D

on vähän kuin pakollinen juttu täällä asuessa. Tuntisin hukkaavani tilaisuuksia, jos en kävisi tutustumassa naapurimaihin. Esittelenkin nyt muutaman nähtävyyden Belgiasta. Lisätietoja löydät halutessasi hakukoneilla :-)

Ensin Bryssel.

Euroopan parlamentin kaupunki. Melkein joka korttelissa tietöitä tai muuta remonttia, joten kaupunki hieman ahdisti... Mutta ei siellä haissut eikä ollut roskaista :-)

Atomium rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten vähän matkaa Brysselin kaupungin ulkopuolelle. Rakennelmaan pääsee sisälle katsomaan, yhdessä pallossa on muun muassa ravintola. Paikan päällä oli monella kielellä teksti, jota en muista tarkkaan, mutta sen mukaan rakennelma kuvastaa universaaliutta ja veljeyttä. Tätä mainintaa en ole löytänyt mistään turistioppaista :-)

Brysselin keskusaukio eli Grote Markt oli ympäröity hienoilla vanhoilla rakennuksilla.

Kaupungintalo eli Stadhuiskin oli koristeltu kauttaaltaan erilaisilla kuvioilla.

1600- ja 1700- luvuilla talon rakentaminen taisi kestää vähän kauemmin kuin nykyään...

Ja keskusaukion laidalla ratsastivat myös Don Quijote ja Sancho Panza :-)

Sitten Antwerpen, Belgian toiseksi suurin kaupunki. Brysseliin verrattuna huomattavasti miellyttävämpi. Suosittelen käyntikaupungiksi Belgiassa :-)

Steen-linna vanhassa kaupungissa. Hieno sisältä ja ulkoa :-)

Antwerpenissakin on Grote Markt, jonka vieressä on kaupungin kuuluisin nähtävyys, Onze-Lieve-Vrouwekathedral. Tässä kuvassa kaupungintalo, jonka edessä keskusaukiolla oleva hieno suihkulähde.

Tämä kuva oli pakko ottaa, koska alareunassa näkyvästä patsaan jalustan tekstistä (arbeid - vrijheid) tulee mieleen saksan Arbeit macht frei. En tosin tiedä, kenen patsas tuo on.

Belgian kansallistaiteilija Rubens päänsä päällä satamakaupunkien asukas lokki.

- Emäntä -

Olen yrittänyt selvittää, minkälaista musiikkia Hollannissa tehdään tai on tehty. Kun kaupungilla kulkee, on selvää, minkälaista musiikkia täällä suositaan, mutta vaikeampi on saada selville, tehdäänkö täällä myös paljon dancea ja teknoa.

Päätellen Kuningattarenpäivän ohjelmistosta, kyllä tehdään. Tosin varsinkin vanhemmista yhtyeistä löytyy onneksi muutakin... Ja tietysti jotain kummallisuuksiakin, kuten joka maasta :-)

Ayreon tekee progressiivista rokkia englanniksi. Kuuntele Comatose. Ayreon on yksi Arjen Anthony Lucassenin projekteista.

Raskaampaa suuntaa edustaa myös The Gathering.

Erittäin raskasta ärinää edustaa Hollannin parhaaksi blackmetalliyhtyeeksi väitetty Schlehtvalk. Desolate on vuodelta 2010.

Within Temptation on menestynyt hyvin markkinointikoneistonsa ansiosta.

Hollantilais-Suomalainen Aina kuulostaa kovin suomalaiselta. Kuuntele otteita konsertista.

Rapalje kuulostaa minusta todella omituiselta esittäessään kelttimusiikkia hollanniksi (laulavat kyllä myös englanniksi).

Anouk on tietysti hollantilainen...

Blue Diamonds, veljekset, jotka olivat syntyisin Indonesiasta. Suurin hitti Ramona on vuodelta 1960.

Esimerkki hollantilaisesta huumorintajusta on Nits: (In the Dutch mountains = Hollantilaisilla vuorilla)

Blof (kirjoitetaan yliviivaoolla) tekee perusrokkia hollanniksi. Beter valittiin yhden radiokanavan viikon hitiksi tänä vuonna (sanoitus kertoo menetetystä rakkaudesta ja toivosta, että kaikki muuttuu paremmaksi).

"Nuorisomusiikkia" tekevä Ch!pz ja kappale Waikiki Beach. Tämäntyylistä musiikkia täällä kuulee joka kaupassa...

Eurodancen uranuurtaja 2 Unlimited oli Hollannista. Kuuntele No Limit. Ja Doop on tietysti hollantilainen...

Uudempaa ja raskaampaa elektronista edustaa Headhunterz

Noisia on tuottelias kolmikko samaa tyylisuuntaa, joten pitää sekin linkittää.

Ne hollantilaiset hiphopimpaa musiikkia soittavat yhtyeet, joita olen kuullut, ovat olleet livenä huonoja, joten jätänpä mainitsematta.

Suomen popmusiikkilistaa 2006 seurannut tunnistaa Hi Tackin ja Say Say Sayn. Ja jos et ole koskaan kuullut Armin Van Buurenista tai Tiëstosta, jo on kumma.

Just Be (Tiësto)

Gebroeders Ko kuuluu oleellisena osana festivaaleihin. Tringeling!!! (Sanoituksen idea: Jos soitan kelloa kerran, olet kaunis, jos kahdesti, olet kauniimpi, jos kolmesti, olet kaikkein kaunein ;-D ...jokaisella hollantilaisellahan on pyörä...)

Vengaboys oli huipullaan vuosituhannen taitteessa. Bilemusiikkia sekin...

Hollanti on voittanut Euroviisutkin vuonna 1975 kappaleella Ding a Dong :-DDD Esittäjänä oli Teach-In.

Nyt iskelmää hollanniksi laulaa esimerkiksi Frans Duijts. Kuuntele Morgen Is Pas Morgen (Huominen on vasta huomenna).

Asia erikseen on sitten maailmankuulu orkesteri Concertgebouw (suom. huom. konserttitalo). Kuuntele vaikka Mahlerin Sinfonia nro 1.

 Tähän päättyy rajallinen katsaukseni.

Katsohan ihmeessä myös Koti kanaalin varrella -blogin musiikkisuosikit.

- Emäntä -

lastenelokuvaa nimeltään Mijn Avonturen door V. Swhcwrm eli V. Swchwrmin seikkailut. Kuulemma elokuvaan tulee täältä vain vilaus - jota tehdään pari päivää. Seuraan mielenkiinnolla tilannetta.

Tänään oli muuten lapsilla taas koulupäivä kahden viikon kevätloman jälkeen. Sen huomasikin metakasta koulupihalla... :-) Viime viikkoina täällä on keskusteltu kovasti mahdollisesta loma-aikojen joustosta. Se tarkoittaisi sitä, että koulut saisivat itse enemmän päätäntävaltaa lomaviikoista. Vanhemmat vastustavat ajatusta ymmärrettävistä syistä. Jos muutos tehtäisiin, voisi käydä niin, että kolmilapsisen perheen (samassa kaupungissa) kolmea eri koulua käyvät lapset olisivat kaikki eri aikaan lomalla. Mitenkäs sitten perheen yhteinen loma järjestyisi...?

Koululaisten loma päättyi viime viikon lopulla olleeseen Hollannin Vapautuspäivään eli Bevrijdingsdagiin. 4. ja 5.5. konsertoitiin kovasti Toisen Maailmansodan aikaisen natsihallinnon päättymisen muistoksi. Hollannilla ei siis ole Suomen tapaan vuosittaista Itsenäisyyspäivää, vaan Vapautuspäivä. Silloin muistetaan sodan veteraaneja, kuten Suomessakin. Käymme usein koirun kanssa lenkkeilemässä erään Vapautuspäivänä kukitetun muistomerkin ohi. Muistomerkin laatassa lukee: Tähän paikkaan koottiin Toisen Maailmansodan aikana juutalaisia kuljetettavaksi leireille.

- Emäntä -

Suomessa keväisissä merkeissä tänään :-)

Me juhlimme eilen Kuningattarenpäivää - ja samalla tietysti Vappuakin.

Täällä Koninginnedag on vuosittainen suuri juhla, jota vietetään suurin joukoin ja perusteellisesti. Päivää vietetään ei nykyisen vaan edellisen kuningattaren, Julianan, syntymäpäivänä ja koska sää on täällä lähes aina aurinkoinen huhtikuun lopussa, silloin onkin hyvä juhlia. Olen myös kuullut, että edesmenneestä Juliana-kuningattaresta pidettiin täällä kovasti, enemmän kuin nykyisestä, skandaalejakin kärsineestä hallitsijasta...

Kuningattarenpäivän viikko on monella kevään lomaviikko. Loma päättyykin sitten railakkaasti kovaääniseen juhlimiseen, joka muistuttaa kovasti suomalaista vappumenoa... Ja kestää ainakin Amsterdamissa kaksi päivää. Ero suomalaiseen on kaupunkien keskustoissa kaduilla ja puistoissa olevat kirpputorit.

Tässä yksi pöytä Rotterdamissa. Ihmiset kaivavat kaapeistaan kaikki turhat tavarat ja myyvät niitä kadulla... Lapset lelujaan ja aikuiset esimerkiksi astioita ja vaatteita sekä käsitöitä. Toki mukana on myös paljon ammattimaisia torikauppiaita.

Kun Isäntä täällä Rotterdamissa kertoi töissä olevansa menossa Amsterdamiin juhlimaan, hän sai kuulla kommentteja "Oletsä kahjo?" Amsterdamiin kun kuulemma koko Hollanti menee Kuningattarenpäivänä. Mutta kun tämä nyt oli meidän elämämme ainut Kuningattarenpäivä (viime vuonna Isäntä oli Suomessa), pitihän se nähdä :-)

Joten...

Olimme siellä sitten muiden sardiinien kanssa tomaattikastikkeessa.

Tomaatti tarkoittaa tietysti Hollannin oranssia kansallisväriä. Ja höysteenä runsaasti rutistettuja tölkkejä ja lasinsirpaleita. Roskikset olivat täynnä, joten mihin roskat olisi pitänyt laittaa...? Tuulipyörteiden mukana lenteli myös kevyttä paperia ja muovia.

Yllä olevan kuvan kadulla kulkee tavallisena päivänä muuten raitiovaunu ja tietysti autoja. Ei kulkenut Kuningattarenpäivänä, kuten kuvasta voi päätellä.

Stadslotterij eli Lotto mainosti ennen Kuningattarenpäivää: "Voita 10 000 euroa joka kuukausi loppuelämän ajaksi." Noita puhallettavia kruunuja saa joka vuosi ilmaiseksi (niihin on painettu teksti Stadslotterij).

Ihmisiä houkutellaan Kuningattarenpäivänä Amsterdamiin lukuisilla tapahtumilla. Me matkasimme paikalle junalla, joka oli lopulta myöhässä v a i n 15 minuuttia. Se on vähän ottaen huomioon kuinka täynnä se oli. Enempää ei olisi mahtunut. Välillä epäilytti, että ylempi junan kerros tipahtaa alas, kun tunnelma oli niin korkealla (lue: osa juhlijoista tömisti lattiaa yläkerrassa).

Kävimme katsastamassa toista isoa ilmaiskonserttia Museumpleinilla. Ohjelmistossa oli lähinnä transea, karnevaalimusiikkia ja hiphoppia. Tietysti hollanniksi. Video, jonka kuvasin, on lyhyt, eikä kovaääninen.

Kanaalit olivat myös täynnä ihmisiä.

Koska joka puolella soi rytmimusiikki, joka oli kaikkea muuta kuin iskelmää, yritin ottaa vielä lisää todisteita.

Jostain minulle hämärästä syystä hollantilaiset tuntuvat pitävän kovasti dancesta (en tässä ajattele nyt alalajeja, vaan noin yleisesti), koska täällä ei paljon muuta kuule. Tunnelma tuntuu olevan korkealla siellä, missä musiikki on kovalla :-)

- Emäntä -

täällä. Tänäänkin takki on parasta jättää kotiin, muuten ulkona liikkuessa tulee kuuma. Eilen koirun kanssa lenkkeillessä totesin, että auringonpalvontakausikin on alkanut...

Keväästä tässä muutama todiste.

Kralingenissa yhden saaren ympärille oli viritetty tukkijono. Linnut uiskentelivat tyytyväisinä saadessaa olla rauhassa.

Hanhiperhe venyy näköjään pitkäksikin...

Haagissakin puut kukkivat, vaikka se on pohjoisempana kuin Rotterdam.

Kirsikkapuita täällä on siellä täällä, toisaalla pitkiäkin kadunpätkiä.

Koska Vuodatus sallii vain tuon kokoiset kuvat, tarkemmin voit halutessasi katsella täällä.

- Emäntä -