huipensi talven monen hollantilaisen mielestä.

Pari viikkoa tätä ennen kaupungilla näkyi mainoksia, jossa luki "elfstedenkoorts". Se tarkoittaa "yhdentoista kaupungin kuumetta" ja edeltää Elstedentochtia, Yhdentoista kaupungin kilpailua. Kun jää on tarpeeksi paksua Frieslandissa, järjestetään 199 kilometriä pitkä yhdentoista kaupungin kautta kulkeva luistelukilpailu. Se järjestettiin nyt viidentoista vuoden tauon jälkeen. Moni niistä hollantilaisista, jotka eivät osallistu tai mene katsomaan kilpailua, luistelevat kotipaikkakunnallaan.

Me kävimme eilen lenkillä Kralingenissa. Oli kaunis päivä, hyvä luisteluilma :) Järven jäällä olikin jonkin verran ihmisiä.

Hollantilaiseen luistelukulttuuriin kuuluvat kiinteänä osana nilkkatuettomat matkaluistimet. Kun ne yhdistetään huonosti luistelun taitavaan luistelijaan, seuraa usein eriasteisia vammoja. Myöskään jää ei aina ole tarpeeksi paksua ja jään läpi putoamisia tapahtuu joka vuosi kun jäätä tulee sen verran, että uskalikot sinne rohkenevat.

Mutta koska lunta ei yleensä ole paljonkaan, luonnonjäällä luisteleminen on yleensä helppoa. Tänä vuonna tarvittiin koneita, että luisteluradat saatiin aurattua. Jäällä kun ei voi käyttää suolaa...

Mielenkiintoinen ilmiö teiden lumitöissä on juuri suolan käyttö. Suolaa ei todellakaan säästellä.

Tässä pyörätiellä ei ole jäätä, vaan suolaa. Saman ilmiön voi näydä paikoin myös autojen ajoradoilla.

Ensi viikoksi sääennuste lupaakin jo lämpenevää. Joten luistelukeleille voinee pian sanoa hyvästit... Linnut ovatkin laulelleet jo kevättä jonkun aikaa.

Tämä jää viimeiseksi kirjoitukseksi, koska muutamme kohta takaisin Suomeen. Tiivistän kokemukseni Hollannista ja hollantilaisista tähän viimeiseen linkkiin...

Hollantilainen tapa on tehdä asioita yhdessä. Töissä pohditaan asiat moneen kertaan palavereissa. Vaikka päätös olisi jo tehty, siitä voidaan silti pitää uusia palavereja ja päättää toisin (tai vain keskustella pitkään ja painokkaasti). Harrastukset hoidetaan ryhmässä. Ilman ryhmää ei paljon mitään tunnu tapahtuvan...

 

 

Sanoitus (Wat zullen we drinken):

Mitä joisimme

Mitä joisimme seitsemän päivän ajan

Mitä joisimme, hirveä jano

Tarpeeksi on kaikille

Joten juomme yhdessä

Avaa oluttynnyri

Joo, juomme yhdessä, emme yksin.

 

Sitten teemme töitä seitsemän päivää

Töitä toistemme hyväksi

Kaikille on töitä

Joten teemme töitä yhdessä seitsemän päivää

Joo, työskentelemme yhdessä, emme yksin

 

Ensin meidän pitää taistella

Kukaan ei tiedä kuinka pitkään

Ensin meidän pitää taistella etujemme puolesta

Yhteisen onnen puolesta

Taistelemme yhdessä

Yhdessä olemme vahvoja

Joo, taistelemme yhdessä, emme yksin

asunnossamme on tehty todella persoonallisesti. Muutamaan otteeseen olemme Isännän kanssa todenneet, etteivät menisi viritykset läpi suomalaisesta kuntotarkastuksesta... Eilen saimme jälleen tuntumaa asunnon kummallisuuksiin.

Aamulla herätessä totesin, etteivät keittiön astiakaapin virkaa toimittavan kaapin pohjaan kiinnitetyt halogeenivalot toimi. Valoja on neljä, joten eivät ne yleensä "kärähdä" kaikki yhtä aikaa. Usein kylläkin, kiitos hollantilaisen jostain syystä virtapiikkisen sähköntoimituksen. Iltapäivällä asiaa tutkiessamme tutustuimme lähemmin keittiön valojen virityksiin. Keittiön valoja varten on yksi katkaisija seinässä, siitä säädetään kaapin pohjassa olevia valoja. Lisäksi keittiössä on liesikupu, jossa on oma valo ja katkaisin. Kattovalolle on paikka, mutta sinne ei ole johdettu sähköä - tai ainakaan kattovalon johtoihin kiinnittämämme valaisin ei toiminut (ilmeisesti siksi, koska sähkö on johdettu halogeenivalojen käyttöön)...

Keittiön vieressä on huone, jossa on pyykinpesukone ja tilaa muun muassa pesuaineille ja imurille. Sieltä löysimme pistorasian, johon menee johto seinässä olevasta katkaisijasta - jolla siis ohjataan halogeenivaloja. Katkaisijaan yhdistetty pistorasia on kuvassa ylhäällä. Halogeenivalojen johto (pistoke pistorasiaa lähinnä) on nyt irti, kun ei ole tietoa missä vika on - katkaisijassa, pistorasiassa vai jossain siinä välillä. Valoissa on muuntaja, joka on sijoitettu kaapin päälle. Siellä ei näkyvää vikaa ollut.

Ylhäältä roikkuva, mustalla jatkojohdolla alempana olevaan pistorasiaan yhdistetty johto on liesikuvun johto. Sitä ei kannata laittaa katkaisijaan yhdistettyyn pistorasiaan, koska se syttyisi silloin aina katkaisijasta painettaessa. Kuvussa on parempi olla oma katkaisija.

Alemmat pistorasiat ovat pyykinpesukoneelle ja -kuivaimelle.

Miksihän muuten melkein koko asunnon sähköt on laitettu saman automaattisulakkeen alle? Minulle kävisi paremmin järkeen, että yksi tai kaksi huonetta olisi samassa, mutta että melkein kaikki pitää sammuttaa, kun jotain testaa (kuten tässä tapauksessa)... Hm hm. Mutta enpä olekaan asiantuntija. Varsinkaan hollantilainen asiantuntija.

- Emäntä -

Pilvet ovat olleet tänään matalalla. Silloin tällöin salamoi. Kummallinen, vähän pelottava sää...

Sain joku aika sitten päähäni etsiä itselleni uuden työpöydän. Edellinen ei ole ollut käytännöllinen enää pitkään aikaan. Tuoli minulla on, pöytä vain puuttuu. Ja pöydän kanssa tarvitsen laatikoston, jossa on tarpeeksi tilaa kaikenlaiselle harrastustavaralle (tuskin muuten riittää yksi laatikosto, mutta yhdestä voi aloittaa).

Aloitin etsinnän verkossa, tietysti, koska se on helpointa. Vaikka tiesin, ettei tässä maassa läheskään kaikki ole siellä. Ainut paikka, josta löysin jollain tavalla soveltuvan pöydän (levy ja jalat erikseen) oli maailmanlaajuisesti tunnettu ruotsalainen kodinsisustusliike. Nimi jääköön mainitsematta - kukin tykönään arvelkoon, mistä yrityksestä kenties on kysymys... ;-)

Jouduin sinnekin tekemään reissun pariin otteeseen, koska ensin valitsemani pöytälevy ei ollut sopiva. Keittiöosastolta löytyi onneksi parempi... Olen valikoiva asiakas ilmeisesti. Haluan laatua, mutten suostu maksamaan tuhottomasti. Tuotteen loppukäsittelyn voin sen sijaan hyvin tehdä itse kotona.

Nyt minulla on siis pöytä, jonka levyn hioin ja öljysin itse ja johon porasin reiät jaloille. Tadaa! *levittelee käsiä esittelevästi*

Se laatikosto onkin sitten ihan toinen juttu. Sitä ei vaikuttaisi Hollannista löytyvän. Ei niin korkeaa kuin haluan, pulittamatta siitä 200-300 euroa. Joudun siis tilaamaan sen jostain, todennäköisesti Saksasta. Siellähän niitä puutöitä tehdään...

Hollannissa kodinsisustus on suosittu harrastus. Jos etsii täältä sohvaa, sellaisen kyllä löytää helposti (meillä onkin itse asiassa suunnitelmissa ennen Suomeen paluuta hankkia uusi sohva). Samoin kaikenlaisia koriste-esineitä on paljon, kuten niiden esillelaittoa varten tarkoitettuja hyllyjäkin. Mutta kodin toimistokalusteita ei tunnu löytyvän oikein mistään. Ilmeisesti kodin toimisto käsitetään täällä pöydäksi ja tietokoneeksi, lisänä älypuhelin. Ilman papereita. Paha kyllä tämä ei muuta sitä, että minä tarvitsen sen laatikoston :-)

Ja erona Suomeen sisustusliikkeissä huomaa minusta selkeästi sen, että hollantilaiset ovat tottuneet sisustamaan isoja asuntoja. Siitä huolimatta, että maa on paikoin ihmisiä täyteen ahdettu, asunnot ovat isompia kuin Helsingissä - niissä on tilaa niille koriste-esinehyllyillle.

Ja kun noista puhdetöistä kerron, ihan toinen juttu onkin sitten riippumaton telineen huolto. Hyvää kuntoilua :-DD Rotterdamin happosateet eivät ole olleet telineelle ollenkaan hyväksi ja se oli muuttunut aivan harmaaksi. Alunperin puu oli punertavan ruskeaa, nyt siis aivan harmaata - paitsi niistä kohdista, joista se oli vihreää sammalen takia. Aivan oikein, telineessä kasvoi sammalta. Tuuli ja sade tuovat parvekkeelle hiekkaa ja multaa, joten siellä viihtyy tietysti myös sammal.

Hioin telineenkin puhtaaksi ja öljysin osat - tai oikeastaan työ on vielä kesken, koska se vie aikaa. Osien irrottaminen toisistaan oli homma jo sinänsä ruosteisten ruuvien takia, hiominen pölyistä puuhaa ja öljyäminen se helpoin osuus - viuh vauh ja kuivumisen odottelua.

Ja kuten kuvasta näkyy, rautasahalla on vielä hommia ennen kuin kaikki ruuvit on irrotettu... Päällimmäinen osa on hiottu ja öljytty, alimmainen vielä odottaa käsittelyä. Ero on iso - huolto tekee ihmeitä... :-D

- Emäntä -

 

on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi tai neljänneksi (riippuen laskutavasta) suurin satama. Sen historia on vähintään yhtä komea kuin luvut, jotka kuvaavat sen kautta kulkevien tavaroiden määrää. Historia alkaa 1400-luvulta, joilloin ensimmäistä Maas-joen suiston osaa alettiin rakentaa satamaksi. Nyt se ensimmäinen sataman osa on keskellä kaupunkia (kuvassa punaisella merkitty). Kuvan värillinen alue on noin 60 kilometrin mittainen päästä toiseen.

Oude Haven (suom vanha satama) on suosittua ravintola-aluetta. Siellä on myös telakka, jossa korjataan laivoja perinteisillä menetelmillä - Oude Haven on siis edelleen satama.

Me asumme joen suistosta 1800-1900-lukujen aikana (purppura) muokatulla alueella. Joka muuten on merenpinnan yläpuolella, toisin kuin  iso osa Hollannista.

Vanhan satama-alueen, kuten lähes koko muunkin kaupungin, tuhosi kuitenkin Toinen Maailmansota. Kaupunki pommitettiin sodan aikana lähes maan tasalle.

Sodan jälkeen satama-alueen laajennusta on toki jatkettu, koska liikenne satamassa tuntuu vain kasvavan. Amsterdamin satamakin on Euroopan kymmenen suurimman sataman joukossa, mutta Rotterdamin sataman kautta kulkee huomattavasti enemmän tavaraa.

Isännän työpaikka on Maasvlaktessa, kartan oranssilla alueella. Uloin alue, Maasvlakte 2, on vasta rakenteilla. Kävimme taannoin katselemassa paikkoja satamassa. Tässä kuvia sieltä.

Uuden satama-alueen meren pinnalla näkyvä osa on nyt hiekkaa. Ja koska rakennus on käynnissä, paljon isoja koneita. Hiekan alla onkin sitten monimutkainen putkisto- ja tukiverkosto.

Satama-alue on teollisuusaluetta, jossa oli tehdas tehtaan perään. Tässä kemian laitos, joks kimalteli hienosti auringossa...

Koko ajan eri puolilla rakennetaan lisää. Ilmeisesti joku tarvitsee lisää sähköä, koska voimalan viereen on valmistumassa toinen, isompi.

Maasvlaktessa on myös kahvila, jossa kerrotaan paikan historiasta ja tulevaisuudesta. Kahvilan parkkipaikka on reunustettu sataman rakennustöissä käytetyillä välineillä. Kuvassa pumppu (en tiedä miten lie toiminut, mutta taulussa lukee niin...)

Konttisatamassa on konttipinoja loputtoman oloisesti ja samoin laivoja... Kontteja nostellaan tauotta laivoihin ja niistä pois.

Satamassa on tietysti myös telakoita. Tässä hienosti vinoon kuvattu upotettava laivan korjaustelakka. Telakan rakenteet täytetään vedellä, se uppoaa ja laiva voidaan siirtää sen päälle - ja sitten nostaa ylös vedestä korjattavaksi. Tuollaisia oli eri kokoisia. (Kuvauksen kohde on vinossa siksi, että kuvatessani oli kova tuuli, satoi ja kaiken lisäksi olin itse keikkuvassa laivassa.)

Ja Rotterdamissa on muuten Maritiem Museum, jossa pääsee tutustumaan muun muassa sataman historiaan. Mikäpä satamakaupunki tämä olisi ilman paria merimuseota... Kävin pari viikkoa sitten katsomassa museon näyttelyitä ja voin suositella niitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Paikka ei ollut ollenkaan niin tylsä kuin etukäteen ajattelin ;-D

Ja muuten, sataman lähellä olevat rauhalliset pikkukylät ja kaupungit ovat täällä suosittua asuinaluetta. Niissä asuu paljon sataman tuhansista ja tuhansista työntekijöistä. Ja näitä pikkukyliä on sataman läheisyydessä m o n t a.

- Emäntä -

"kasvaa" täällä. Olen törmännyt ajan mittaan sekä taideteoksiin että ihmisiin, jotka ovat hymyilyttäneet ja ihmetyttäneet. Esittelen muutaman.

Amsterdamissa on kesäisin katutaiteilijoita. Samalla aukiolla seisoi nurinpäin käännettyjen laatikoiden päällä muun muassa ihmissusia, drakula, gorilloja ja tämä kullattu mies. Vieressä olleesta tulitaiteilijasta en saanut kuvaa, koska katselijajoukko oli niin sankka...

Amsterdamin metron seinät on peitetty kauttaaltaan värikkäällä paperilla. Silloin niihin ei piirrellä, oletan. Sekä Amsterdamissa että Rotterdamissa metrotunnelien seinät on maalattu täyteen graffiteja (siis ne osat, joihin ei ole vapaata pääsyä).

Muutama viikko sitten Rotterdamin katukuvaan ilmestyivät nämä hevoset. Jos ymmärsin netistä oikein, ne on tehty eri taiteilijoiden toimesta ennakoiden lähestyvää CHIO:ia (hevoskilpailua). Hevosia on eri puolilla kaupunkia, kaikki eri näköisiä. Isännän työpaikan kaupunginosakin on saanut nimikkohevosen :-)

Tämän paikan ohi kulkiessa mietin aina Abbaa ja tulee nälkä...

...sitten kun katson tarkemmin, kuljen edelleen vain ohi. Jotenkin en osaa luottaa ravintolaan, joka on rakennettu konteista ja jossa on telttakatto. Ehkä se olen vain minä... Mutta vaikea kuvitella, että tuolla sisällä olisi lämmin talvella.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - jouluaiheinen patsas Rotterdamin keskustasta, Eendrachtspleinilta (näkyy muuten ainakin googlen katselimella...). Patsas on herättänyt keskustelua täällä, koska hahmon kannattelema esine ei näytä joulukuuselta, vaan joltain ihan muulta... Patsasta pidetään perverssinä. Mutta sinne se on jäänyt, keskelle kaupunkia.

- Emäntä -