kunhan sitä tekee silloin kun on aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja saavuttaa tavoitteensa. Ruokasooda-asiassa näin ei käynyt - en sitten löytänyt soodaa Tokosta (katso edellinen kirjoitus). Marokkolaisilla sitä varmaan on myynnisä jossain ruokakaupoissaan, siellä voisin käydä kysymässä seuraavaksi...

Mutta siitä matkustelusta. Muistan nimittäin edelleen niin kirkkaasti sen, kun ennen töihin menoa selvittelin sairausvakuutusasioitani täällä... Kerroin aiemminkin, että Hollannissa on vaihtoehtona yksityinen sosiaalivakuutus, joka kattaa sairaanhoidon ja osan lääkkeistä (vähän samaan tapaan kuin Suomen Kela). Sitten myöhemmin selvisi, että se ei ole vapaaehtoinen - täällä on virasto, joka valvoo, että kaikilla yli kolme kuukautta maassa oleskelevilla on vakuutus.

Sain kirjeen sieltä virastosta - ja kun tämä on lyhenteiden ja kirjainyhdistelmien maa, sitä kutsutaan CVZ:ksi (hollanniksi College Voor Zorgverzekeringen). Nettisivulla CVZ määritellään "hallituksen organisaatioksi, joka valvoo, että kaikilla on vakuutus ja että vakuutetut saavat tarvittavan hoidon". Nettisivut ovat siitä hyödylliset, että siellä on yleistä tietoa hollantilaisesta sairausvakuutusjärjestelmästä - myös englanniksi.

Saamassani kirjeessä oli sanottiin, että minun on otettava vakuutus, ja että jos en niin tee, joudun maksamaan kolmen kuukauden päästä ja taas uudelleen kuuden kuukauden päästä muutaman sata euroa. Paitsi jos olen sitä tai tätä (kirjeessä oli esimerkkejä poikkeuksista - esimerkiksi jos asun suurimaan osan ajasta ulkomailla tms.). Nooooh, minähän aloin selvittää, mihin pitäisi ottaa yhteyttä asian selvittämiseksi. Minullahan oli edelleen Kelan paperit, joissa lukee, että kuulun koko tämän komennuksen (hollannissaoloajan) Suomen sosiaaliturvaan.

Tiesin nimittäin paikan, jossa vakuutusasioita yleensä selvitellään, eikä se ole tuo CVZ. Minun ohjattiinkin juuri sinne, SVB:een (Sociale Verzekeringsbank eli sosiaalivakuutuspankki). Kävin sitten siellä - olin jo oppinut, että puhelinkeskustelut eivät yleensä tuota tulosta, koska hollantilaiset eivät saa selvää nimestäni, joka on liian vaikea... Sieltä minut kuitenkin ohjattiin CVZ:iin, jonka lähin toimipaikka on Amsterdam. En hermostunut, koska sattumalta olin muissa asioissa menossa Amsterdamiin seuraavana päivänä.

Kävin sitten sielläkin. Matkustin toimistolle kaupungin keskustalta metrolla parikymmentä minuuttia. Ja siellä kuulin, että jokaisella, joka asuu Hollannissa, pitää olla vakuutus. Tiesin, että he ovat tässä asiassa väärässä, mutta minkäs tein, kun en tiennyt, mitä lomaketta olisi pitänyt pyytää enkä edelleenkään ollut varma olinko oikeassa paikassa.

Seuraavaksi kysyin Isännältä, voisiko hänen työpaikkansa auttaa asian selvittämisessä. Heillä on kuitenkin siellä kaikki tarvittavat paperit, myös ne Kelan paperit. Vaikka toimistohenkilöstö Isännän työpaikalla ei olekaan innokasta auttamaan expatteja, he kuitenkin joutuivat sen tekemään, koska kävi ilmi, että muutkin olivat vastaanottaneet saman kirjeen kuin minä. Siispä sain Isännän työpaikan kautta täytettäväksi lomakkeen - joka muuten oli SVB:n lomake! (ei mitään yllättävää siinä, että sain sieltä vain väärää tietoa...) - ja jonka he sitten postittivat joidenkin liitteiden kanssa jonnekin.

Ja myöhemin isännälle tuli vielä vahvistus siitä, että hänkään ei kuulu Hollannin sosiaaliturvaan.

Tuon asian ollessa kesken kyllä ahdisti. Silloin mietin, että vaikka tiedän, että minulla on kaikki asiat kunnossa ja olemassa kaikki tarvittavat paperit, siltikin ahdistaa. Ja viranomaiset kyselevät. Entäs sitten niillä, joilla ei ole? Pakolaisilla vaikka.

Silti olen sitä mieltä, että on hyvä, että täällä on kaikki lomakkeet vain hollanniksi. Kieltä on pakko opetella. Sama linja voisi olla Suomessakin. Eihän Suomen virallinen kieli ole englanti tai arabia tai somalia...

- Emäntä -