kävin kahdesti Työ- ja elinkeinotoimistossa, kerran Valtiokonttorissa, Kuntien Eläkevakuutuksessa, vakuutusyhtiön toimistossa ja ammattiliiton työttömyyskassassa. Sen lisäksi olen selvitellyt erinäisiä asioita puhelimessa ja sähköpostitse sekä postittanut muutaman osoitteenmuutoskortin. Niitä pitää edelleen joitain lähettää, vaikka suurimmalla osalla ihmisistä onkin jo sähköpostiosoite.

Päivän koulutuksemme jälkeen päädyin siihen, että paras hakeutua työttömäksi täällä. Kymmenen vuotta suomessa asunut hollantilainen kouluttaja neuvoi käyttämään Työkkärin palveluita hollannissa - se on kuulemma turvallisin tapa hakea hoitotyötä.

Siispä pääsin tutustumaan siihen paperisotaan, mitä työttömät ja varsinkin pätkätyöläiset joutuvat käymään eri toimistojen kanssa. Huh! Hanki se paperi sieltä ja toimita tuonne, soita sinne että saat sen ja sen, odota tuota päätöstä ennen kuin saat jonkun toisen. Ja sen tyypillisen ilmiön huomasin myös, että kun kävin eri kerroilla samassa toimistossa eri ihmisten puheilla, sain samoihin kysymyksiin eri vastauksia - tai en vastauksia lainkaan. Ja pääkaupungissa asumisessa on se hyvä puoli, että pääsin käymään niissä kaikissa toimistoissa, joista tarvitsin jonkun paperin - en joutunut odottelemaan postin tuovan niitä minulle (osan tarvittavista tosin saisi tulostettua verkosta).

Niin se koulutus. Se oli mielestäni hyödyllinen: saimme kuulla hollannin historiasta, tulenarasta politiikan nykytilanteesta ja tavallisesta arkielämästä alkuperäisen hollantilaisen kertomana. Huomasin, että päivän aikana tuli ilmi joitain ristiriitaisuuksia kirjoista lukemaani ja kyselinkin niistä.

Sitten jotain ihan muuta: viime aikoina on keskusteltu suomalaisten geeniperimästä. Mielenkiintoista, että olemme lähellä juuri hollantilaisia. Suomalaisiin verrattuna hollantilaiset ovat kuulemma luonteeltaan puheliaampia ja hyökkäävämpiä - tai ehkä pitäisi ilmaista sanavalmiimpia. Kun suomalainen vielä harkitsee, hollantilainen jo selittää suuna päänä ajattelematta loppuun asti, kertoi kouluttaja.

- Emäntä -